Kesä kuluu ja lomat on vietetty. DW on edelleen lepotilassa. Kauhun Tomtom ei tiedä mihin suuntaan kääntyä.
Minulta on kyselty milloin DW aukeaa uudestaan ja mitä täällä ruvetaan tekemään. Olen vastannut etten tiedä. Vaihtoehtoja on monia: oma kauhufiktioon keskittyvä online-julkaisu, kirjoittajien ja kauhuharrastajien keskustelufoorumi, Kuolemankirjoittajien taruston ympärille keskittyvä sivusto yms.
Jokaisessa vaihtoehdossa on puolessa, mutta kaikkia ideoita ei kannata toteuttaa. Fakta on se, ettei meitä kauhukirjoittajia tai edes kauhuharrastajia ole kovin paljon.
Suomessa ei vain julkaista kauhufiktiota ja PISTE!

Julkaisupaikan pyörittäminen voi loppupeleissä olla liian turhauttavaa. Lukijoita on mahdotonta löytää, varsinkin kun resurssit ovat näin pienet. Vielä vaikeampaa on löytää laadukkaita ja pelottavia tekstejä, jotka saisivat lukijoiltaan palautetta.
Suomessa on runsaasti harrastajakirjoittajia, mutta pelkkä halu kirjoittaa ei riitä. On tehtävä töitä, hakattava päätä hautakiven reunaan ja kaivettava esiin luurankoja.
Tekemisen hauskuus loppuu siihen kun tekeminen ei ole enää hauskaa.
Toisaalta, kukapa jaksaisi käydä Linnanmäellä joka päivä?


Foorumin pyörittäminen vaatii keskustelijoita, mutta toisinaan tulee tunne, että kaikki oleellinen on jo sanottu.


Kuolemankirjoittajien tarusto olisi jotain uutta. Siinä riittää työsarkaa useammalle vuosikymmennelle, mutta työn edistyminen on hidasta.
Nyt jos koskaan olisi aika saada jonkinlainen visio tulevasta. On jotenkin surkuhupaisaa katsella oman työnsä varisevan hiekan mukana tuuleen.
Ehkä sitä pitäisi vain jatkaa töitä ja haistattaa paskat odotuksille.
Onko sillä loppujen lopuksi mitään merkitystä, mitä kukaan ajattelee DW:stä?
Tätä hommaa voi tehdä yksin tai kaksin.
Eikö tässä kaikessa ole ole sama tavoite, tehdä omasta olosta hiukan siedettävämpi ja saada jotain aikaiseksi?
Ehkä Kuolemankirjoittajien pitäisi tehdä juuri niin kuin on väärin; toteuttaa kaikki hullut päähänpistot, koska niin ei saa tehdä.
Ehkä DW:ssä on kyse juuri siitä, että kangistuneet kaavat saa rikottua vain ylittämällä kaikki sovinnaisuuden rajat.
Sitä on hyvä ajatella, kun joku tulee seuravan kerran kieltämään, ettei "noin saa tehdä!"
Miksi?
"En mä tiedä, ei noin vain saa tehdä."
Ja siinä on raja, jonka yli PITÄÄ mennä.

Vaikka tuntuisi kävelevän välillä kuoleman laaksossa ja ketään ei olisi ympärillä jatkamassa samoja visioita, niin periksi ei pidä antaa vaikka siihen menisi vuosia, ei kuunnella marmattajia ympärillään eikä uskoa henkilöitä, jotka ovat tuomitsemassa polkuasi. Kuulostaa jopa uskonnolliselta puheelta, mutta intohomossa on aina kyse myös fanaattisuudesta ja uskosta omaan asiaan... Pää pystyssä niiden asioiden kimppuun jotka tuntuvat oikeilta!!!

Periksi ei anneta. Pitää vain antaa idean kypsyä rauhassa. Olet kyllä oikeassa siinä, että aina kun rupeaa tekemään jotain omaa juttuaan, niin kuulee enemmin tai myöhemmin jonkinlaista urputusta. Sen verran kauan olen ehtinyt näitä hommia tehdä, että se asia on tullut selväksi.

Minulla taas alkoi just loma, ehkäpä tässä jotain saisi jopa aikaan... Tosin johan se on todettu, ettei tästä oikein voi pelkästään minun julkaisualustaani tehdä.

Hyvin puhuttu siellä takana!

Olen nyt kaavaillut jotain sellaista, että foorumi palaisi melkein "entiselleen", tosin tiettyjä tavoitteita ei enää olisi. Julkaisuja olisi hyvä pistää myös etusivulle, mutta en jaksa ottaa stressiä toteutustavasta. Fakta on se, ettei kauhua julkaista Suomessa tällä hetkellä, joten netinkin kautta tuleva julkaisu on askel parempaan suuntaan.
Olisipa jotain luettava ja keskusteltavaa myös alasta kiinnostuneille.

"Mihin suuntaan sitä lähtisi?"

Eteenpäin, ruumishuoneen kautta tietty

Yksi ajatus on kummitellut mielessä jo pidempään... Alkaa jukaisemaan Blood Ceremony nimikkeen alla myös kauhukirjallisuutta pieninä painoksina. Rahaahan ja aikaa se kysyy, mutta siihen ollaan jo totuttu

Järkevintä olisi varmaan ottaa palvelu Print On Demand -paikasta, koska sillä saa karsittua menoja. No eivät ne tulotkaan ole kovin hääppöisiä, mutta esim. http://www.bod.fi/ -sivuston kautta saa suhteellisen edullisen paketin.

Suomessa kauhufiktion asema on perseestä, eikä sitä voi kauniimmin ilmaista. Julkaisutoiminnan kannalta olisi äärimmäisen tärkeää yhdistää harrastajien voimavaroja ja yrittää saada kauhufriikit pyörimään samoilla palstoilla.
Yhdistävänä tekijänä voisi toimia esim. hyvä foorumi, hyvät tuotteet, yhteiset illanvietot & tapahtumat sekä muu pienempi muotoinen julkaisutoiminta, kuten lehdet & uutiskirjeet.

Olen jo pitkään suunnitellut myös Suomen kauhuyhdistyksen perustamista, joka voisi toimia kattojärjestönä kaikille kauhuun keskittyville ryhmille. Jäsenryhmittymät maksaisivat x-määrän jäsenyydestään ja ryhmittymän jäsenet saisivat luonollisesti tuntuvan alennuksen omasta jäsenyydestään yhdistyksessä. Yksityiset harrastajat maksaisivat sitten hiukan suuremman summan, joka sekin pitäisi olla kuitenkin kohtuuden rajoissa.

Virallinen yhdistystoiminta nostaisi kuitenkin yksittäisten ryhmittymien profiilia ylöspäin, vakavasti otettavina ryhminä ja kattoyhdistyksen kautta olisi helpompi tavoittaa kauhuharrastajien hajaantuneet rintamat.
Yhdistystoiminta tarvitsee kuitenkin asialleen omistautuneita kavereita, joihin voi luottaa myös tiukassa paikassa.

Jossain määrin kattoyhdistys selkeyttäisi koko suomalaisen kauhugenren rakentamista. Yksityiset ryhmittymät pystyisivät edelleen jatkamaan omalla linjallaan, mutta heillä olisi jokin yhteinen tekijä, joka toimii suuremman yleisön löytämisen saralla ja keskittyy järjestämään näitä mainittuja tapahtumia & illanviettoja + markkinoi jäsenryhmittymien toimintaa.

Suomi on yhdistysten luvattu maa ja mahtuuhan mukaan aina uusi yhdistys - varsinkin jos ajaa hyvää asiaa! Mietin yhdistystä omasta näkökulmastani ja en ihan heti keksi syytä, miksi lähtisin esim viemään Blood Ceremonya yksittäisen yhdistyksen "siipien suojiin" ja jäsenmaksuja maksamaan. Yksittäiset henkilöt ryhmässämme kuuluvat hyvinkin erilaisiin yhdistyksiin ja se heille suotakoon... Blood Ceremonyn legioona pitää itsenäisyytensä jatkossakin

Tapaamiset - Hyvä idea!!!
Suomessa oli GoreHoundin aikoina vakio illat Chaplinissa, milloin alan harrastajat kokoontuivat sinne viikottain vaihtamaan kuulumisia. Kuulemma asia on vielä jollain tavoin hengissä? SciFi puolen väellähän tämmöinen on edelleenkin voimissaan...

Kauhuharrastajien yhteinen foorumi:
Kauhuharrastajien foorumeitakin on Suomessa kai jokunen, mutta se yksi ja mielenkiintoisin puuttuu, sillä kauhufoorumeilla, kuten muillakin on pahana tapana keskittyä pienempiin suppeampiin osa-alueisiin. Kokeilimmepa joskus aikoinaan itsekin foorumin ylläpitoa, mutta aika ei ollut siihen vielä kypsä. Ehkäpä sitä pitäisi taas kokeilla uudestaan?

Lehtinen:
Lehtihän meillä kauhun harrastajilla nyt jo muuten on;)

Idea:
Flag - jos kauhu on se juttu, mitä haluat ajaa eteenpäin, olisiko aika perustaa foorumi, joka houkuttelisi joukkoonsa muitakin, kuin pelkästään kauhusta kirjoittavia henkilöitä?

Ps: Voisin ottaa teikäläiseltä myös joskus konsultaatiota aiheesta "foorumin ylläpito";)

Samanhenkisten ihmisten tapaaminen on aina mielenkiintoista. Sci-fi- ja fantasiaharrasjilla on jo omat juttunsa, joten kauhuporukan on aktivoiduttava tällä saralla. Paikka, aika ja teemaan sopiva illanvietto ovat enemmän kuin tervetullut tekijä, joka yhdistää ja auttaa tutustumaan porukkaan.


Foorumi: kirjoitusfoorumin ylläpitäminen on ollut minulle tärkeä juttu, koska kauhun kirjoittmaista ei tueta tällä hetkellä millään tavalla. Toki haluaisin lähteä vetämään hiukan laajemmin kauhugenreen ja kauhun harrastamiseen keskittyvää palstaa, mutta Kuolemankirjoittajat tulee aina olemaan yksi projekteistani.
Annan mielelläni konsultaatiota foorumin ylläpidosta uusille yrittäjille, sillä samassa veneessähän tässä ollaan.
Tieto ei ole tehty pantattavaksi, vaan jaettavaksi niiden tyyppien kesken, joilla on visioita ja tahtoa toteuttaa ne käytännössä.

Lehdestä: Blood Ceremony Magazine on perhnan hieno genrelehti, mutta se ei täytä kauhufiktion tarpeita. Näen mielelläni BCM:n sellaisena kuin se on, omalla kotikentällään vahvana ja kasvavana poikkeuksena.
En kiellä sitä faktaa, että nykypäivänä kauhuelokuvien maailma kiehtoo harrastajia enemmän kuin kauhukirjallisuuden, mutta kauhukirjoittajana haluan suoda mahdollisuuksia myös toisille kirjoittajille, sillä myös kaikki elokuvat on ensin kirjoitettava ylös.

Minun mielestäni kauhuharrastus voi olla pirstoutuneena muutamaan pääjuttuun, kunhan pirstoutuneet tahot pitävät keskenään yhteyttä.

Mainitsitte tuolla aiemmin että tuntuu kuin kaikki kertomisen arvoinen olisi jo kerrottu, tms.

Lienee aika yleinen ongelma näin kolmenkympin jälkeen, kun uudelle sukupolvelle tehdään lehtiä ja elokuvia joissa on "taas se sama vanha tarina" omasta mielestä jne..

Esimerkiksi itse (!!???? here we go!) olen parin-kolmen vuoden aikana lukenut tätä foorumia ehkä 3-4x vuodessa eli ehdin vain raapaista pintaa. Nyt harmittaa kovasti kun tämä on näin tyhjä ja hiljainen kun sain itse aktivoiduttua. Eli ne moneen kertaan kerrotutkin aina kiinnostaa jotakuta! Alkaa tuntumaan aika kypsältä että voisi tälläkin saralla aktivoitua ja koittaa kirjoittaa jotain. Tähän saakka on tullut kirjoitettua vain autoharrastelehtiin, mutta koko ajan ollut selviö että jos jotain kaunokirjallisempaa kirjoittaa niin se on joko kauhua tai.. no jätetään mainitsematta

Kun (taas vaihteeksi) ketuttaa että kaikki on fantasiaa tai mangaa ja niitä 20 sentin Englanninkielisiä Dean Koontzeja ei tahdo kirpparilta löytyä, lämmittää kovasti että on samanhenkisiä ihmisiä. Toivottavasti foorumi elpyy!

Täällä ei kolahda mitkään murhamysteerit sun muut trillerit, aina on muka jännittäviä ja liki yliluonnollisia elementtejä, joille on sitten pakko keksiä normaali selitys eli jokin kusipäinen ihminen. Voiko tunnelmaa pahemmin lässäyttää?

Niitä kusipäitä on arkipäivät täynnä kun vain avaa silmänsä, miksi niistä pitäisi vielä kirjoista lukea, plääh.. "Aitoa" pahuutta kehiin ilman selittelyä! Ihmissusia! Tappajapäästäisiä!

Kyllä tämä foorumi tästä elpyy. Rupean taas paiskimaan töitä tämän paikan eteen, jotta saadaan tämä loistava kauhukanava uuteen kukoistukseen. Eihän tämä ole kuin omien aikataulujen uudelleen järjestelykysymys.

Hemmetti, täällähän ollaan elossa! Eikä mitään sano!